Texts

TEXTS IN PROGRESS IN FINNISH. TEKSTILUONNOKSIA SUOMEKSI.

——-

Vesimelonin siemen

Vesimelonin siemen
sisältää pienen miehen
joka on sieltä tuleva tuomitsemaan,
niin eläviä ja kuolleita.
Vesimelonin siemen,
sisältää pienen miehen.

—

Ihmisten valta

Kaikkien maailman ihmisten ihot,
muodostavat yhdessä valtavan kokoisen trampoliinin,
jonka päällä maapallo pomppii,
kunnes se pyörtyy
ja tippuu voimalla ihomme lävitse.

—-

Perunasta

Kun kuorin perunaa,
kuorin äitini ja isoäitini ihoa,
jotta pääsisin käsiksi ikiaikaiseen lihakseen.
Samaa äidinmaitoa
ja äidinäidinmaitoa
minussa
ja perunassa virtaa.

—

Muutto uuteen kaupunkiin.

Tänä keväänä synnytin.
Synnytin uuden kaupungin.
Siellä se on vatsassani ollut,
vuosisatojen ajan,
mutta vasta tänä keväänä
hänet tapasin,
ensimmäistä kertaa,
oman lapseni.

——-

Elämän tarkoitus

En minä elä itseäni varten, en muita varten.
Elän hyttysiä ja loisia varten.

—

Yksinäisyydestä

Nukahtaminen käy yksinäiselle työstä.
Niin raskasta,
ja palkitsevaa,
se samaan aikaan on.

—–

Kirjoittamisesta

Sen mitä ei voi sanoiksi pukea,
voi sanoilla riisua.

——–

Kaikki on suhteellista

Niin kuin sardiini on pieni valaaseen verrattuna,
on ihminen pieni sardiiniin verrattuna.

—-

Luomisesta

Ei ole tarpeeksi voimia
ulostaa pois sitä mitä tahtoisin.
Tulee väärää ulostetta.
Mutta sitten kun katson, haistelen,
ehkä jopa maistelen sitä,
niin totean vain että hyi,
hyvä että tuli tuokin ulos.

—-

Taiteesta
Helmiä sioille,
koska ne koristavat niiden vaaleanpunaista ihoa.

—

Luontokokemus

Minussa virtaa puiden mahla
ja puissa virtaa minun vereni.

—-

Ylpeydestä

Jos et tahdo minua,
en minä tahdo sinua.
Tahdon vain kenkäsi,
vaatteesi,
ihosi ja
silmäsi.
En minä sinua tahdo,
tahdon vain ne.

—

Ripulista

Kakkaan ulos koko maailmanhistorian kaikki sodat.
Pyyhin jämät paperille ja heitän roskiin.
Tästä ei puhuta.

—–

Kaunein Ääni

Vanhan talon viemäreiden vesi kiljuu aina kun joku vetää vessan tai laittaa keittiön hanan päälle. Vesi valuu päättäväisen hitaasti pastanjämien ja oksennukselta näyttävän kastikkeen muiston lävitse lavuaarin ruokatorvea kohti. Ruokatorven päällä vesi ottaa vauhtia ja hyppää sisään koko taloyhtiön suoliston kattavaan liukumäkeen. Kohdatessaan mutkia matkalla, veden pyllystä jää ruosteisia jarrujälkiä liukumäen pinnalle. Monen odottamattoman ilakoivan äännähdyksen jälkeen se päätyy paska-altaan kautta suihkuun, saunaan, usvaan, drinkkeihin ja silmiin. Meren ja taivaan välissä vesi muhii maan kanssa.

Auringon humalluttaman, sammumispisteessä olevan lumen kuolaamat pisarat hyväilevät kohmeisten puiden juuria, joiden elämänhalun koko muu maailma on pakastumiseltaan unohtanut. Kuolapisarat koskettelevat juuria edestä ja takaa, kutittelevat ja kiusoittelevat niiden jokaista pientä reikää ja nolostelevaa juurihaituvaista. Lopulta se saa puun veren kiehumaan ja oksat kiihottumaan jäykiksi. Vihreät pesusienet oksien iholla hönkäilevät ujoa himoa kun jään kylmä rakkaus sulaa niiden päälle. Monen viikon salarakastelun jälkeen, puu laukeaa ja hedelmöittyy. Ei kulu kauaakaan kun oksien vaginoista näkyy jo vihreiden vauvojen päät. Kuuluu kymmeniä ensiparkaisuja kun hennot nuput haukkovat ensimmäistä kertaa ilmaa keuhkoihinsa. Jo muutaman päivän kuluttua vauvat naureskelevat tuoreina ja elämäniloisina aina kun auringon säteet kutittavat niiden neniä.

Kun vauvat itkevät, niiden kyynelten vesi höyrystyy ilmaan. Murrosiän saavuttaessaan höyrystynyt vesi imeytyy pilven kiharoihin, pakastuu samaa sukupuolta olevaan, matkustelee, hyppää basehypyn, sulaa suuhun, ui alasti järvisuomen verisuonissa ja viettää lokin nokassa huoletonta, villiä ja vapaata nuoruuden kesää. Jotkut hyppäävät itsemurhan nuorena pisarana, levittäen viattomat sisälmyksensä peltikattoihin ja sorateille. Jotkut jäätyvät jumiin pingviinin ripsiin, ja jotkut löytävät virran huumavan voiman. Kaiken juhlinnan, työn, virtaamisen, liikunnan, valumisen, itsemurhaamisen, höyrystymisen, kostuttamisen, haihtumisen, tiivistymisen ja satamisen jälkeen, pisara kuin pisara päätyy lopulta sinne mistä se on tullut ja mihin se on aina päätyvä, mereen.

Valtava meri jakaa kyyneltemme kanssa saman suolan. Pintajännitys ihonaan, tumma vesi lihanaan, se makaa suurella maapatjallaan. Kuin lihava rouva, se uppoaa patjansa sisään jättäen rannoille uhkeat kukkulat, joiden päältä ihmiset voivat vain ihailla tuota nestemäistä lihavuutta, joka kätkee sisäänsä totuuden. Totuuden meistä. Kun aallot murtuvat, näemme pilkahduksen tuosta totuudesta, kuulemme isoäidinäitiemme isoisien äitien pesevän lapsenlapsenlapsenlapsen lapsiensa likaisia paksuja villapaitoja tarmokkailla käsillään allit heiluen. Tunnemme totuuden pienenä häivähdyksenä, kärpäsen askeleina iholla.

Mozart-peruukkiset vesibiisonit nostavat päätään, mylvivät, polkevat jalkaa ja huutavat. Kiinteän kohdatessaan, ne kaatuvat peruukit heiluen kaiken peittävällä voimallaan kuperkeikkaan. Jos vesibiisonin alle jää, murskaantuvat murheet, ja luut. Ne pyörivät kuperkeikasta riehaantuneina rannalle, pesten matkalla kaiken tehokkaammin kuin yksikään Mièle. Niiden sarvet hajottavat kivet hienoiksi, ravut sotkeentuvat niiden turkkeihin, ja pikkukalat jäävät loukkuun niiden iiriksiin. Vierittyään niin kauas kuin pyörimisliike viedä vain voi, ne rojahtavat vatsalleen rannalle. Niiden simpukoista tehdyt silmämunat tippuvat väsyneenä vaahtona hiekalle. Niiden kielet valahtavat uupuneista suista ulos nuolaisten tiellensä osuvat varpaat. Kun vesibiisoni nuolaisee varpaita, on helppo unohtaa olevansa jotain muuta kuin on.

Leväkädet tarttuvat rannalle liuenneita vesibiisoneita nilkoista ja alkavat vetää tiukalla imullaan niiden väsyneitä ruhoja takaisin kohti tumman vesitaivaan sisuskaluja. Hiekkamatot kivien alta vetäytyvät raivolla pois ja maa alkaa väristä kivistä voimaansa. Kymmenen rekkalavallista soraa kaatuu korviini, teinikivien akne siloaa vauvanpyllyksi, vedessä kipinöi, valaat kurlaavat, intialainen mortteliorkesteri jauhaa kilpaa merisuolaa ja kaikkien maailman aussisurffareiden nivelet narskuvat madallettuina yhtäaikaa. Kuulen selkärankani alaosalla, kuinka jumalat aplodeeraavat. Atlantin rahiseva sisäänhengitys soi.